PUOLIKAANAANKOIRA IITU

Syntynyt 28.1.1993
Omistajat Minna ja Janne Sund

Vaikka Iitu ei olekaan puhdasrotuinen kaanaankoira on se kuitenkin se koira jonka vuoksi rotuun ihastuin. Iitun emä on Sesi, rekisteröimätön pentu Flankkumäen ensimmäisestä Suomeen tuodusta kaanaakoiraparista. Toisin sanoen Iitu on meidän puhdasrotuisen Jilin täti, sen isän rekisteröimätön täysisisko.

Iitu syntyi Kuhmossa ja jo viisiviikkoisena muutti uuden isäntänsä Yrjö Sundin (Jannen isä) luokse vantaalle. Siellä se kasvoi ja komistui ja siitä kehittyi minulle upea harrastuskoira. Silloin sekarotuisten kanssa ei käyty virallisissa kisoissa. Iitu kuitenkin rekisteröitiin kennelliiton mix-rekisteriin, mutta sitä ei koskaan kuitenkaan tullut tatuoitua ja niinpä kisat sitten jäivät, kun Jilikin tuli kuvioihin ja itse siirryin enemmän tapahtumien järjestäjäksi ja toimitsijaksi Julimpia-Teamissä.

Iitun kanssa kilpailin kaikissa mahdollisissa epävirallisissa kisoissa vuosina 1996 - 1999 ja se 'ruokki' itsensä palkinnoikseen voittamilla ruokasäkeillä. Se oli monipuolisin tuntemani koira - ja on sitä edelleen! En tiedä yhtään ainoata sen enempää sekarotuista kuin puhdasrotuistakaan koiraa joka olisi pärjännyt yhtä hyvin sekä tokossa, agilityssä että mätsäreissä. Se on ollut helppo kouluttaa kaikkeen mahdolliseen kun se on niin älykäs ja ahne. On ollut melko hupaisaa ilmoittautua agility- tai tottelevaisuuskilpailuihin ja kuulla selän takana ihmisten kyselevän toisiltaan että kuka hullu pystykorvan on saanut muka koulutettua? Siihen on helppo voitetun kisan jälkeen sanoa että tämäpä ei ole mikään tavallinen pystykorva!

Iitu on joutunut kokemaan kovia ja se on menettänyt luottamuksensa vieraisiin ihmisiin, siksi se on mellä ansaitsemillaan eläkepäivillä pihavahtina. Se muutti meille syksyllä 2000 ja keväällä 2004 sen isäntä kuoli ja siitä tuli kokonaan meidän koira. Sillä on ollut hyvin värikäs ja tapahtumarikas elämä ja vaikka se tuottaa suunnattomalla epäluuloisuudellaan ja raivostuttavalla haukullaan meille enemmän harmia kuin hupia on sillä kuitenkin oma arvokas paikkansa koiriemme joukossa, vaikkakin arvoasteikossa alimpana...